Tervetuloa työhaastatteluun

Olen tässä jonkun aikaa etsinyt unelmatyötäni ja tehnyt asian eteen erilaisia ponnisteluja. Olen sen tosiasian edessä, että samoja viestintäalan työpaikkoja tavoittelee lähes joka kerta 100-200 hakijaa. Olen lukenut siis paljon juttuja siitä miten erottua hakijoiden joukosta, miten käyttää hyödyksi omia verkostojaan ja miten voisi päästä käsiksi piilotyöpaikkoihin.

Olin juuri mukana mieleenpainuvassa rekrytointiprosessissa, jossa uskon onnistuneeni erottumaan käyttämällä uudenlaisia keinoja sekä heittämällä persoonani peliin. Siksi päätin kertoa siitä tarinan.

Osallistuin erään ammatillisen verkostoni kautta yritysvierailuun, joka järjestettiin mm. Great Place to Work -kilpailussa menestyneeseen kasvuyritykseen. Halusin olla mukana kuulemassa, miten he tekevät asioita eri lailla kuin muut yritykset. Vierailun aikana huomasin pian, että olin myyty sekä yrityksen tavalle viestiä itsestään että rennolle tunnelmalle, joka työyhteisöstä välittyi. Twiittasin tunnelmani suoraan tilaisuudesta valokuvan kera.

Höristin korviani, kun yrityksen markkinointijohtaja mainitsi meille viestinnän ammattilaisista koostuville kuulijoilleen, että heidän juuri päättyneeseen työnhakuunsa ehtisi vielä lähettää hakemuksen. Tilaisuuden päätyttyä nappasin häntä hihasta ja kysyin mistä löytäisin työpaikkailmoituksen nyt, kun haku oli päättynyt. Sovimme, että lähetän hänelle meiliä. Meili lähti vartin kuluessa puhelimestani ja samalla huomasin markkinointijohtajan uudelleentwiitanneen twiittini ja ryhtyneen seuraajakseni Twitterissä. Seurasin tietenkin takaisin. Meille oli syntynyt digitaalinen yhteys.

Sain illaksi työpaikkailmoituksen meiliini ja ryhdyin kirjoittamaan hakemusta. Mietin mikä olisi vahvin puoleni tässä haussa, miten toisin esiin muut rekrytoijan toivomat ominaisuudet ja miten osoittaisin saaneeni niiden parissa tuloksia aikaan. Olin niin inspiroitunut yrityksestä, että minun oli helppo tuoda esiin motivaationi. Ja minullahan oli vierailun ansioista ”parempaa tietoa” yrityksen toiminnasta ja tavoitteista. Hakemuksesta tuli mielestäni paras ikinä tekemäni.

Muokkasin vielä CV:ni, johon asetin näkyvästi esiin kaikki omat sekä tämän blogini someprofiilit. Ne toimisivat portfolionani, ikkunana sekä sisältöjen että visuaalisen osaamiseni maailmaan. Ja kertoisivat myös siitä kuka olen ja mikä minua kiinnostaa. Lähetin tiedostot illalla, jotta ne olisivat heti aamulla rekrytoijan käytettävissä.

Tulin siis hakuun mukaan takaoven kautta, mutta uskalsin epäillä onnistuvani erottumaan verkostoitumisen voimalla. Olin oikeassa, sillä sain saman viikon perjantaina kutsun videohaastatteluun. Aikaa vastausten kuvaamiseen oli viikonloppu, jolloin satuin sairastumaan flunssaan. Sunnuntaina kampesin itseni sairasvuoteesta ylös, meikkasin, luin kysymykset ajatuksella ja lyhyen suunnittelun jälkeen painoin kuvausnappulaa. Eka otto meni ihan pieleen, mutta seuraavalla alkoi jo sujua. Onneksi palvelussa sai kuvata vastaukset useamman kerran, eikä tämä ollut ensimmäinen videohaastatteluni.

Kysymyksiä oli neljä ja jälkikäteen huomaisin ylittäneeni toivotun ajan kahden vastauksen kohdalla. Toive oli yksi minuutti. Katsoin vastaukseni, huomasin naureskelevani paljon ja hakevan joitakin sanoja sekä korjaavan lauseita. Kahden minuutin vastaukseni olivat kuitenkin mielestäni hyviä, sillä kysymykset käsittelivät laajoja kokonaisuuksia. Annoin pienen häröilyn olla, koska näytin aidolta itseltäni. Iloiselta, rennolta, monipuoliselta ja kokeneelta asiantuntijalta. Purkissa oli ja jatkoin sairastamista.

Soitto varsinaiseen työhaastatteluun saapui viikon kuluttua. Aloin tosissani innostua ja valitsin ensimmäisen mahdollisen ajan seuraavalle päivälle – enpä ehtisi jännittämään liikaa. Ja onneksi flunssa oli voitettu. Minua haastattelivat markkinointijohtaja sekä rekrytoinnin ammattilainen. Haastattelutunnelma oli rento, mutta hieman hämmennyin, että kysymykset olivat suureksi osaksi samoja, joihin oli jo videolla vastannut. Sain kuulla, että tässä vaiheessa prosessia haastateltaisiin 5-6 henkilöä, joista valittaisiin seuraavaan haastatteluun kutsuttavat. Välissä tulisi olemaan pääsiäinen.

Kun soitto seuraavaan haastatteluun tuli, huomasin sydämenlyöntieni tihenevän. Nyt olisi maalisuora edessä. Mietin miten valmistautuisin. Jatkoin yrityksen liiketoimintaan tutustumista. Lukaisin muutaman ”näin pärjäät työhaastattelussa” -ohjeen. Mietin esimerkkejä onnistumisistani ja epäonnistumisistani. Varoitin suosittelijoitani, nyt saattaisi tulla minua koskeva puhelu. Lopulta päätin vain olla oma itseni. Muistin nimittäin oman ohjeeni futisjunnujen edarikarsintoihin osallistuneelle pojalleni. Tee parhaasi – se riittää.

Viimeisellä haastattelukierroksella oli mukana koko markkinointitiimi, kolme henkilöä. Yllätyksekseni tämä eniten jännittämäni haastattelu oli kaikkein helpoin. Tunnelma oli taas rento ja olin tällä kertaa varautunut vastaamaan samoihin kysymyksiin kolmannen kerran, koska paikalla oli uusia henkilöitä. Uusia kysymyksiäkin toki esitettiin, puolin ja toisin. Minusta tuntui, että kuuluisin tähän tiimiin. Sain kuulla, että vastassani oli enää yksi haastaja ja valinta tehtäisiin seuraavan viikon alussa. Lähdin kotiin hyvillä mielin, tiesin tehneeni parhaani.

En odottanut puhelua vielä maanantaina, mutta tiistaina jo odotin. Sitä ei tullut. Keskiviikkona sain kuulla sen mitä jo pelkäsin – en tullut valituksi. Perustelut kilpailijani valintaan olivat täysin ymmärrettävät ja sain haastatteluistani erittäin hyvää palautetta. Mutta ottihan se päähän. Vaikka hopea ei ole häpeä, niin pettymys se aina on, sillä työpaikkakisassa on vain yksi voittaja. Ja maalisuoralle päässyt hakija alkaa jo tunteiden tasolla asettamaan itseään kyseiseen työyhteisöön ja tehtävään.

Olen nyt toipunut pettymyksestäni viikon ja onnistunut kääntämään sen tärkeäksi oppimiskokemukseksi. Olen myös ehtinyt virittää uudet verkot vesille.

Halusin kertoa tämän tarinan, koska se tukee väitettä, että tänä päivänä työnhaussa onnistuu todennäköisemmin hieman yllättävällä kuin perinteisellä tavalla. Joukkoon on helppo hukkua, joten kaikki erottumiskeinot on käytettävä. Ja huomatkaa, että ensimmäinen siirtoni tässä haussa oli twiitti, vaikken ollut siinä vaiheessa avoimesta työpaikasta vielä edes kuullut.

Summaus neuvoistani työnhaun eri vaiheissa:

Käytä verkostoja

  • kuulostele verkostojesi kautta työpaikkoja sieltäkin, missä niitä ei vielä ole
  • käytä sisäpiirin tietoa ja kontakteja aina, jos mahdollista. Kysy tuttavasi tunnelmia työyhteisöstä ja mainitse hakiessasi kuulleesi paikasta tuttavaltasi.

Työhakemuksessa

  • keskity kertomaan niistä osaamisistasi ja onnistumisistasi, jotka liittyvät ilmoituksessa mainittuihin asioihin
  • kerro tekemistesi tuloksia, jos mahdollista
  • herätä kiinnostus siitä, miten sinä voisit auttaa yritystä menestymään
  • osoita motivaatiosi työtehtävää ja yritystä kohtaan

CV:ssä

  • tuo koulutuksesi ja työhistoriasi lisäksi esiin myös harrastustesi ja verkostojesi kautta kerryttämäsi osaaminen ja luottamustehtävät
  • linkit someprofiileihin saattavat olla tärkeitä (esim. LinkedIn ja Twitter), koska jakamistasi asioista näkee mistä olet kiinnostunut ja ketä verkostoihisi kuuluu

Työhaastattelussa

  • valmistaudu tutustumalla yrityksen toimintaan ja tavoitteisiin
  • mieti vastauksia useimmin kysyttyihin kysymyksiin. Aika harva onnistuu ihan lonkalta vastaamaan hyvin.
  • ole oma itsesi ja tee parhaasi. Se riittää, kun on sen aika.
Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s