Muumimaailmassa vierailu on varmasti lapsiperheiden kesätekemisten Top-listalla. Vaikka aikoinaan olen vannonut, etten tule näihin kaikenmaailman lastenmaailmoihin koskaan menemään, niin olenhan minä mennyt, ja taas menin. Ja syyhän on siinä, että lasten ylitsepursuava ilo palkitsee ja tempaa stressaantuneenkin vanhemman mukaansa, sillä nauru tarttuu. Näissä maailmoissa käynti voi silti olla aikuisille yhtä helvettiä, jos ajoittaa käynnin pahimpaan sesonki-aikaan ja raahaa perässään väsyneitä ja nälkäisiä kiukuttelijoita. Kannattaa siis miettiä, miten saisi homman hoitumaan niin, että koko perhe saa käynnistä parhaiten kaiken irti. Kaiken A ja O on oikea ajoitus. Vaikea peli, jonka oppii vain kantapään kautta. Ja pakko mainita samalla, etten aikonut koskaan ostaa lapsilleni Crocseja, noita mauttomia sämpylöitä. Vaan kuten kuvasta näette, semmoisethan niillä vaan on jalassa. Kun ovat niin käytännölliset ja lasten omat suosikit. Huoh.
Muumimaailmassa kävin toista kertaa ja sain taas todeta, että se on aivan ihana paikka noin 2-5 -vuotiaille. Tätä vanhemmat alkavat viihtymään paremmin viereisellä Väskin seikkailusaarella. Valitsimme käyntimme ajankohdaksi juhannussunnuntain aamupäivän, jolloin paikka oli lähes tyhjä ja siellä sai liikuskella kaikessa rauhassa. Saimme autonkin parkkiin aivan lähelle, vaikka Naantalin keskustassa paikkoja on vähäisesti. Muumimaailman oma parkki on hieman kauempana ja sieltä kuljetaan bussikuljetuksella perille. Ihan toimiva systeemi sekin ruuhka-aikaan. Muumimaailma on rakennettu niin, että siellä kierretään tiettyjä reittejä ja isommille lapsille voi samalla lukea tauluista kierroksen myötä etenevää tarinaa. Alueen keskellä on Muumitalo, jossa on kolmessa kerroksessa kaikkine yksityiskohtineen pitkäksi aikaa tutkittavaa. Muumit parveilevat talon edessä ja tulevat kättelemään ja halaamaan. Muumit eivät puhu, mikä kummastuttaa ja ehkä pelottaakin joitakin lapsia. Omiani on pelottanut hahmojen koko, mutta elleivät kättelemään ole uskaltaneetkaan, niin kyllä innostus hahmoista on ollut aivan huipussaan. Pikku Myy ja Nuuskamuikkunen ovat ihmiskasvoisia ja he myös puhuvat. Nuuskamuikkusella on metsässä oma telttaleiri, jossa hän kertoo tarinoita ja soittaa kitaraa.
Mieleenjääviä olivat myös Muumilaiva ja Muumien uimakoppi sekä Haisulin vankila. Pikku-Tuure innostui meressä asuvasta lohikäärmeestä niin, että vaatimalla vaati Muumikaupasta mukaansa uuden lohikäärme-pehmolelun. Vierailun ajoituksessa kannattaa huomioda myös teatteriesitysten ajat, sillä laulu- ja tanssiesitykset kiinnostavat kaikkia vauvasta kouluikäisiin. Alueella on useampikin ruokapaikka, mutta sinne voi tuoda myös omat eväät ja syödä niitä sille varatulla, varsin viihtyisällä alueella. Me ratkaisimme asian nauttimalla pizzat paluumatkalla keskustan merinäköalalla varustetulla terassialuella. Tämä siis sijaitsee suoraan Muumimaailman ulkopuolella. Emme yöpyneet tällä kertaa Naantalissa, sillä olimme juhannuksen vietossa lähiseuduilla. Naantalin keskustasta löytyy kuitenkin useita bed&breakfast -tyylisiä majoituspaikkoja, jotka sijaitsevat aivan ihanissa vanhoissa puutaloissa, ihanine sisäpihoineen. Seuraavalle reissulle kokeilisin mielelläni yöpymiskaavaa ja veisin kouluikää lähestyvän Ahdin seikkailemaan Väskiin, jonne mennään muuten merirosvolaivalla!
Kotoapoistuja 