Stokiksessa Vilda Musenin kauhukyydissä

Tänä kesänä olemme kotoapoistujaperhe, sillä kotona oleminen on osoittautunut aivan sietämättömän hermostuttavaksi. Kotona lapset nimittäin tappelevat keskenään aamusta iltaan. Ensin väittelymekkala on aivan sietämätön, sitten tavarat lentää tai uhmis puree isoveljeä, joka alkaa itkemään tai heittää ipanan maahan. Lopulta uhmis päätyy jäähylle. Sieltä päästyään on rauha maassa 15 minuuttia, sitten tilanne alkaa alusta. Tässä vaiheessa olen menettänyt hermoni ja huutanut ääneni käheäksi, joten huokaan syvään ja alan pakkaamaan seuraavaa lomakohdetta varten, joka sijaitsee jossain muualla kuin kotona. Ja jossa on mielellään muitakin lapsia, tai sellaisia aikusia, joiden seura erottaa riitelypukarit toistensa kimpusta. Ihmettelen taas miksi ihmeessä halusin kaksi lasta? Koska kuvittelin, että niillä olisi seuraa toisistaan. Ja voi miksen uskonut, kun minulle sanottiin, että sisarukset kiistelevät ja kilpailevat. No, olen entistäkin tyytyväisempi, että aloitin lomani viettämällä kahdenkeskistä aikaa esikoiseni kanssa.  Äiti-poika -risteilymme Ruotsiin oli kaivattua laatuaikaa sekä minulle että Ahdille. Tuure jatkoi sen aikaa vielä päiväkodissa ja töissä olevan isänsä kaverina. Hetkellisesti minulla oli tästä huono äiti -fiilis, mutta ei todellakaan enää. Uhmaikäisen hallitessa perhettäni eskari-ikäinen jää aivan liian usein huomiotta, tai saa syyt niskaansa välillä väärinkin perustein ja on aivan oikeutettu erikoiskohteluun silloin tällöin.

Äiti-poika -reissumme alkoi kampaajalla, jossa molemmille laitettiin tukat kuntoon. Ahdille tehtiin futistukka, eli keesihässäkkä, jonka ansiosta ”Neymar Junior” on saanut ansaitsemaansa huomiota missä tahansa liikkuessamme. Laivalle suuntasimme ajoissa, mikä oli loistava valinta. Olimme laivassa sisällä jo 15.30 ja ehdimme hyvin purkaa tavarat hytiin ja tutustua paikkoihin ennen klo 17 lähtöä. Lämpimänä päivänä oli mukavaa seurata kannelta kuinka ajoimme tiukasta Kustaanmiekasta. Skoolasimme skumpalla ja Angry Birds -juomalla.

Aikuisten viihtyvyyttä ajateltuna kiinnittäisin Ruotsin risteilyssä suurimman huomion laivan valintaan. Kokeilin viime kesänä Viking Linea, mutta olin hämmästynyt laivan huonosta kunnosta ja lasten leikkipaikkojen surkeasta tasosta. Mariellan pallomeressä ei nimittäin montaa palloa ollut. Nyt päätin kokeilla TallinkSiljaa ja totesin sen meille toimivammaksi valinnaksi. Silja Serenadea oli uusittu aika paljon sitten viime käynniltäni ja se olikin yllättävän hyvässä kunnossa kaikilta tiloiltaan, niin hytit, ravintolat kuin leikkipaikatkin olivat positiivinen yllätys. Ohjelman suhteen oli kiva yllätys, että lapsille ja nuorille järjestettiin omia showtanssiesityksiä ravintolassa klo 21. Siljan buffet oli sen sijaan hieman pettymys. Esillepano oli aika sekavaa ja tuntui, että tarjontaa oli vähennetty viime käynniltäni. Ala cartea emme kokeilleet. Tasa-arvon nimissä on mainittava, että Vikingin buffasta ja etenkin ala cartesta jäi hyvä maku edelliskesänä. Kokonaisuutena laivalla syöminen oli kuitenkin nautinto omatoimisen pojan kanssa, joka haki omaan tahtiin omat ruokansa ja keskusteli reippaasti niin minun kuin myös vieruspöydässä istuvien kanssa.

Ruotsinlaivat ovat ympärivuotinen lapsiperheiden suosikkikohde, mutta kesäisin perillä Tukholmassakin on runsaasti kiinnostavaa tekemistä. Kaupunkihengailun vaihtoehtona päivä kuluu nopeasti Djurgårdenin saarella, jossa valinnanvaraa on mm. Gröna Lundin huvipuiston, Skansenin eläintarhan, Peppi Pitkätossun Junibackenin ja Wasa-museon välillä. Viking Linen satamasta pääsee kävellen Djurgårdenille menevään lauttaan ja Siljalta pääsee perille joko bussilla tai osana vesibussikiertoajelua. Ahti halusi huvipuistoon ja sinne siis mentiin, vaikka mutsi olisi suunnannut mieluummin rauhallisempaan Junibackeniin.

Grönä Lundissa on kaksi puolta, pienemmille tarkoitetut rauhallisemmat laitteet ja sitten se isompien kauhuosasto – toinen toistaan hurjempia vuoristoratoja ja ties mitä korkealla ja kovaa pyöriviä härveleitä. Ahti halusi ehdottomasti mennä Vilda Musen -nimiseen vuoristorataan, josta päätimme pahaa-aavistamattomina aloittaa. Pituusrajoitus laitteeseen on vain 110 cm, enkä olisi sen perusteella ikinä uskonut kyydin olevan niin hurja kuin se oli. Huusimme kurkku suorana kumpikin. Eikä menty sen jälkeen yhteenkään vuoristorataan! Ahdilla taisi tulla paha olo ja itse olin kauhusta jäykkänä aika pitkään. Pitäydyimme siis tämän veret pysäyttävän startin jälkeen rauhallisimmissa laitteissa, mutta minulle Mustekalakin tuntui liian pahalta pyöritykseltä. Ahti menikin moniin lasten laitteisiin yksin. Huvipuisto avautui klo 10, mutta tärähti heti ensimmäisen tunnin aikana täyteen väkeä ja kaikkiin laitteisiin syntyi jonot. Jonotusaikojen muuttuessa mahdottomiksi (30-40 min) päätimme lähteä takaisin laivalle jo klo 14. Olimme saaneet tarpeeksi kauhukyytiä tälle reissulle.

Laivalle meitä kutsui myös saunaosasto, joka on Siljalla kattoterassin yhteydessä ja josta löytyy useampi poreallas sekä lapsille kelpo vesiliukumäki. Istuin itsekseni turkkilaisen saunan höyryssä ja katselin säälien vieressäni istuvaa perhettä, johon kuului samanlainen kiukutteleva kaksivuotias kuin minua odotti kotona. Tajusin, etten itse ehdi huomaamaan sääliviä katseita kun yritän selviytyä vastaavissa tilanteissa. Ihanaa oli saunoa rauhassa, kun iso poika viiletti itsekseen liukumäessä jonkun uuden kaverinsa kanssa. Paluumatkalla valvoimme keskiyöhön asti, sillä Ahti halusi nähdä ”Ahvenenmaan”. Reissusta jäi molemmille hyvä mieli ja erityisesti mieltä lämmittää, kun huomaa, että matkustaminen alkaa sujua kouluikää lähestyvän lapsen kanssa vaivattomasti ja antoisasti. Voin jo alkaa haaveilemaan siitä, kuinka parin vuoden päästä voisimme matkustaa Roomaan tai Lontooseen ja ihmetellä historiallisia nähtävyyksiä yhdessä lasten silmin.